Tiesitkö, että Syöpärekisterin mukaan Suomessa todettujen rintasyöpien määrä on tasaisesti kasvanut olemassa olevalla tarkastelujaksolla vuosien 1953-2023 välisellä ajalla? Tarkastelujakson alussa todettuja sairastuneita on rekisterin tilaston mukaan ollut 612, kun taas tarkastelujakson olemassa olevalla viimeisellä vuodella 2023 sairastuneita oli 5173.
Tarkoittaako tämä sitä, että olemme sairaampia? Itse en näe asiaa niin, vaan kyse voisi olla pikemminkin parantuneesta terveydenhuollon tasostamme ja tietoisuuden sekä myös tutkimuksen lisääntymisestä. Itse sairastuin rintasyöpään 5 vuotta sitten, 34-vuotiaana. Sittemmin olen sairaudesta hyvällä ja laadukkaalla suomalaisella hoidolla toipunut.
Parantumiseeni vaikutti varmasti taudin laadun lisäksi myös se, että tauti havaittiin varhaisessa vaiheessa. Sairastaminen sinällään ei ehkä kuulosta kovin erityiseltä, sitä sattuu ja voi sattua kenelle vaan. Oman matkani sairauden kanssa erityisemmäksi teki se, että olen liikuntavammainen, joka asetti esimerkiksi pohdittavia asioita hoitoon, kuten kuvantamisen tutkimusten järjestelyihin. Jouduin ennen ensimmäistä kuvantamista omasta sairaalastani varmistamaan, sopiiko mammografia tutkimus henkilölle, joka käyttää manuaalipyörätuolia. Tällainen ylimääräinen varmistelu toi toki lisästressiä sairastaessa. Onneksi kuitenkin kohdallani kaikki tutkimukset ja hoidot saatiin järjestymään ja pääsin esimerkiksi mammografiaan, ultraääneen ja sädehoitolaitteeseen ilman suurempia haasteita.
Kokemukseni sai minut kuitenkin pohtimaan asiaa laajemmin meidän vammaisten naisten ja tyttöjen kannalta: Toteutuvatko yhdenvertaiset ja saavutettavat palvelut terveyspalveluissa ilman kohtuuttomia omia ponnistuksia myös meille?
Olen saanut jo vuosia olla mukana Rusetin hallitustyöskentelyssä ja vertaistukityössä ja ilokseni olen saanut olla osaltani mukana myös työssä, jota Rusetissa tehdään sen eteen, että myös vammaisille naisille ja tytöille olisi mahdollista päästä yhtä lailla vammattomien verrokkien kanssa, terveyspalvelujen piiriin. Olemme yhdistyksenä muun muassa kysyneet jäsenien kokemuksia esimerkiksi seulontatutkimuksiin pääsystä ja niiden toteutumisesta, olemme pitäneet yhteistyössä asiaan liittyviä teams-tapaamisia Tunne Rintasi ry:n kanssa ja nyt viimeisimpänä olemme myös ottaneet kantaa Kansalliseen Syöpästrategiaan ja sen valmisteluun meidän kannaltamme. Erityisen kiinnostava teema Kansallisessa Syöpästrategiassa meille vammaisille tytöille ja naisille on “Vahvistetaan osallisuutta ja kehitetään ihmislähtöisiä palveluita” sekä “Varmistetaan yhdenvertainen ja vaikuttava syövänhoito” Myös meitä vammaisia naisia ja tyttöjä tulee kuulla, kun suunnitellaan käytettäviä tutkimus- ja hoitomuotoja sekä kehitetään niitä. Lisäksi tulee taata esteteetön ja saavutettava tiedonsaanti ja tutkimuksiin sekä hoitoon pääsy asiaan liittyen.
Haluamme olla osana sitä, että tietoa myös esimerkiksi rintasyövästä tai sen varhaisesta toteamisesta rintojen omatarkkailun avulla, on saatavilla. Tärkeää on, ettei kukaan vammainen nainen tai tyttö, joka sairastuu esimerkiksi rintasyöpään, jää yksin epätietoisuuteen.
Aurinkoista lokakuuta, tämän vuoden Roosa nauha- kampanjan slogania mukaillen, mennään yhdessä päin elämää!
Tiia
Tiia Tallgren
Kirjoittaja on Rusetin hallituksen jäsen ja lisäksi jakanut Rusettilaisille aiemmin oman tarinansa rintasyöpään sairastumisesta vammaisena naisena.
Tarinan löydät Rusetin internetsivujen tietopankista: Kokemuskertomus: rintasyöpäpotilaana vammaisena naisena