Lokakuussa 2025 osallistuin Rusetin järjestämälle itsepuolustuskurssille. Olin odottanut kurssia pitkään, sillä kesällä toteutettu pilottipäivä osoitti selvästi, miten tärkeää on tarjota vammaisille tytöille ja naisille mahdollisuus oppia itsepuolustustaitoja sekä vahvistaa omaa toimijuutta arjen tilanteissa.
Kurssilla tehtiin erilaisia fyysisiä harjoitteita, joiden kautta osallistujat pääsivät tutkimaan omia kehollisia reagointitapojaan ja rajojaan. Harjoitusten rinnalla käytiin keskusteluja siitä, miten vahvistaa omaa turvallisuuden tunnetta tilanteissa, joissa haasteet eivät liity fyysiseen uhkaan vaan esimerkiksi vuorovaikutukseen, epäasiallista kohtelua sisältäviin tilanteisiin tai henkiseen paineeseen.
Yksi keskeinen oivallus oli se, että omia apuvälineitä voi hyödyntää monipuolisesti. Pyörätuoli voi olla liikkumisen tuen lisäksi väline, jonka avulla voi ylläpitää omaa tilaa, suunnata kohtaamisia ja liikkua tilanteissa, jotka tuntuvat haastavilta. Apuvälineiden suojaavat ja käytännölliset ulottuvuudet nousivat monelle yllätyksenä.
Kurssilla käsiteltiin myös henkistä väkivaltaa ja henkistä kuormitusta aiheuttavia tilanteita. Monille vammaisille tytöille ja naisille tilanne on tuttu, asioita ei aina sanota suoraan, mutta ne vaikuttavat arkeen ja ihmissuhteisiin.
Henkinen kuormitus voi syntyä esimerkiksi silloin, kun ihmisen asema, mielipiteet tai toiveet ohitetaan tai niitä vähätellään. Tällaiset tilanteet voivat olla toistuvia, jolloin niihin voi huomaamattaan tottua. Tämä ei kuitenkaan tee niistä hyväksyttäviä.
Keskustelimme myös siitä, että ulkopuoliset voivat joskus yrittää määritellä henkilön paikan tai roolin tavalla, joka ei vastaa hänen omaa käsitystään itsestään. Kurssilla korostettiin, että jokaisella on oikeus määritellä omat rajansa ja se, millaisen tilan haluaa itselleen rakentaa.
Sosiaalinen media nousi esiin kurssilla nimenomaan yleisenä keskustelunaiheena. Pohdimme yhdessä, millaisia keinoja ihmisellä on suojautua epäasiallisilta kommenteilta ja miten omaa hyvinvointia voi tukea digitaalisten ympäristöjen keskellä.
Keskustelussa korostettiin, että itsesuojelu somessa voi tarkoittaa esimerkiksi selkeiden rajojen asettamista, oman näkyvyyden säätelyä, kommentoinnin rajoittamista tai sitä, ettei altista itseään ympäristöille, jotka eivät tunnu turvallisilta. Kyse ei ollut yksittäisistä henkilökohtaisista tilanteista, vaan laajemmasta ilmiöstä, joka koskettaa monia.
Kurssin keskustelut saivat minut pohtimaan myös omia kokemuksiani, erityisesti sitä, miten läheisten ihmisten toiminta voi satuttaa enemmän kuin mikään sosiaalisen median kommentti.
Joskus henkilö, joka on ollut läheinen ja tärkeä, alkaa kohdella sinua etäisesti tai ehdollisesti. Olet olemassa vain tietyissä tilanteissa tai tietyillä ehdoilla. Muutos ei välttämättä näy ulospäin, mutta sen tunnevaikutus on suuri.
Olen huomannut, että oma hyvinvointi voi joskus edellyttää sitä, että lakkaa ponnistelemasta suhteiden puolesta, jotka ovat yksipuolisia tai joissa omaa arvoa ei tunnisteta. Kyse ei ole katkeruudesta vaan itsesuojelusta, ja tämä oli yksi kurssilla vahvistunut oivallus.
Kurssin päätteeksi monella osallistujalla oli tunne, että jokin oli selkeytynyt. Omien rajojen tunnistaminen ja niiden sanoittaminen koettiin tärkeiksi ja moni sai kurssilta konkreettisia työkaluja arjen vuorovaikutustilanteisiin.
Itsepuolustustaitojen opetteleminen ei ole vain fyysistä harjoittelua. Se on myös oman tilan suojelemista, jaksamisen rajaamista, omien valintojen kunnioittamista ja oikeutta määritellä oma osallisuus ilman ulkopuolisia ehtoja.
Tällaiset kurssit ovat merkityksellisiä vammaisille tytöille ja naisille, sillä ne vahvistavat tunnetta siitä, että jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi kunnioittavasti ja yhdenvertaisesti.
Ja ennen kaikkea, meillä kaikilla on oikeus olla olemassa omilla ehdoillamme.
– Annukka
Annukka Hämäläinen
Kirjoittaja on Rusetin hallituksen jäsen ja kertoo kokemuksiaan Rusetin itsepuoluskurssista näkövammaisena naisena.
Annukan ajatuksia voi lukea lisää Kupliva maailmani -blogista